Sofi Oksasen esikoisromaani on kantaaottava teos kipeistä aiheista: syömishäiriöstä, virolaisnaisten asemasta ja ryssävihasta. Stalinin lehmät tarkastelee armottomasti Viron lähihistoriaa ja henkistä puristusta, johon virolaisen äidin ja suomalaisen isän tytär joutuu.

Stalinin lehmät oli ehdokkaana Runeberg-palkinnon saajaksi ilmestymisvuonnaan 2003.

"Minun ensimmäinen kertani oli erilainen. Olin luullut, että se olisi kamalaa, sotkuista, likaista ja limaista. Olin luullut, että sisältäni tulisi verta ja vatsaani koskisi kahta kauheammin. Olin luullut, etten koskaan tulisi siihen, en pystyisi, en haluaisi, mutta kun korviini alkoivat sattua ritisevien vatsanpeitteiden äänet, ruumiini päätti puolestani.

Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Se oli jumalaista. Olen ollut siinä hyvä 14 vuotta, eikä kukaan ole huomannut, ellen itse ole kertonut, mutta siltikään ei kertomaani haluta nähdä. Tai jos nähdäänkin, sen edessä ollaan avuttomia."

”[Stalinin lehmät] on elävä ja laaja-alainen teos [...] vahva ja elämänmakuinen romaani. [...] kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.”

Liisa Hentilä, Koillissanomat

”Oksanen ei petä tälläkään kertaa [...] Oksanen kertoo [Neuvosto-Viron] arjen sosiaalihistoriasta ainutlaatuisella tavalla. Sellaista tietoa ei löydy tieteellisistä tutkimuksista.”

Päivi Lipponen, Kallio-Lehti

"Tuskin bulimiaa on meillä aiemmin kuvattu näin sisältäpäin ja analyyttisesti."

Suvi Ahola, Helsingin Sanomat

"Mielenkiintoisin koskaan lukemani kuvaus 'veljeskansamme' historiasta."

Suvi Ratinen, Hämeen Sanomat

”Jo esikoisessa, Stalinin lehmissä, nousevat esiin Oksasen tähänastisen tuotannon vahvat teemat, naiseus ja Viro.”

Jari Asikainen, Pieksämäen Lehti