Señor Peregrino, herra pyhiinvaeltaja

Kun olin teini-ikäinen, matkustin perheeni kanssa Espanjaan, maahan jossa isovanhempani olivat syntyneet. Matkalla näin ensimmäistä kertaa Santiago de Compostelaan matkalla olevia pyhiinvaeltajia. Olin hämmästynyt. En voinut käsittää, että niin valtava joukko ihmisiä kaikkialta maailmasta kulki pitkin Pohjois-Espanjaa selässään rinkka ja kädessään kampasimpukan kuvalla varustettu sauva. Kuulin, että nämä arvoituksellisen näköiset ihmiset olivat olleet matkalla viikkoja, jopa kuukausia kävellen pitkin tuhat vuotta vanhaa ikiaikaista reittiä.

Kuva: Jon Edwards
Suomennos: Tiina Sjelvgren

Suosituin pyhiinvaellusreitti alkaa Ranskan Pyreneiltä. Se kulkee halki laajan ja moni-ilmeisen Espanjan maaseudun, kunnes se noin 800 kilometrin jälkeen saavuttaa Galician sumuiset, vihreät kukkulat. Siellä on matkan lopullinen määränpää, Santiago de Compostelan mahtava luostari. Sanotaan, että ne jotka suorittavat pyhiinvaelluksen palkitaan mittaamattoman runsain siunauksin ja ihmein. Monet uskovat, että apostoli Jaakob on haudattu juuri tänne. Mitä merkitystä sillä on muka nykyään? mietin itsekseni paikalle päästyäni. Teini-ikäiselle tyypilliseen tapaan seisoin katedraalin jonossa ehkä puolisen minuuttia, kunnes päättelin koko touhun olevan merkityksetöntä ja turhaa.
    
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin sain uudestaan mahdollisuuden vierailla Espanjassa - ja kysyä itseltäni saman kysymyksen. Kyynisyyteen taipuvaisesta luonteestani huolimatta ei ollut epäilystäkään siitä, että minussa oli vuosien myötä tapahtunut muutos. Yhtäkkiä ymmärsin, että tällaisella pyhiinvaelluksella oli suunnattoman tärkeä merkitys vielä nykyaikana. Kirjailijana ja psykoterapeuttina olen kiinnostunut kaikesta, mikä innostaa ihmistä itsetutkiskeluun ja sisäiseen kasvuun. Minussa heräsi ajatus pyhiinvaellukselle lähtemisestä. Varsin pian hullusta päähänpistosta kehittyi pakottava tarve, jota ei voinut enää vastustaa. Niin minä ja mieheni pakkasimme laukkumme syyskuussa vuonna 2002, hankimme tukevat kävelysauvat ja antauduimme elämämme kiehtovimpaan seikkailuun. Kahden viikon aikana kuljimme caminon 200 viimeistä kilometriä kohti Santiago de Compostelaa. Kun saavuimme katedraalille, tiesimme olevamme siitä hetkestä elämämme loppuun saakka Jaakobin jalanjäljissä kulkevia pyhiinvaeltajia, peregrinoja.

Koko matkan mietin sitä, miten paljon yhteistä muinaisilla pyhiinvaeltajilla ja maailmassa nykyään näkemällämme muuttoliikkeellä on. On totta, että rajojen yli kulkevat ihmisvirrat aiheuttavat poliittisia kiistoja ja konflikteja, mutta haluan uskoa niiden olevan myös pyhiä matkoja. Niidenkin tarkoituksena on löytää hitunen toivoa ja päästä salaperäisen kauneuden lähteille, kokea se sama, jonka itse koin matkallani Santiago de Compostelaan.

Totuuden nimissä on sanottava, että en kirjoittanut Señor Peregrinon tarinaa pyhiinvaellukseni aikana. Kertaakaan en koskenut tietokoneen näppäimistöön tai tehnyt muistiinpanoja, mutta tuon uskomattoman kaksiviikkoisen aikana mietin paljon maahanmuuttajien parissa vuosien mittaan tekemääni työtä. Mietin kaikkia niitä ihmisiä, jotka olivat lähteneet omalle uskon pyhiinvaellukselleen, ja avasin sydämeni ja mieleni niille ihmeellisille mahdollisuuksille, joita minulla itselläni on elämässä. Kävellessäni tietä eteenpäin kilometrin toisensa jälkeen, ohittaessani lukemattomia keskiaikaisia kyliä, ylittäessäni jokia, kiivetessäni vuorenrinteillä ja tavatessani toisia pyhiinvaeltajia kaikkialta maailmasta mielessäni alkoi hahmottua tarina ja sen hahmot. Yhtäkkiä ne tuntuivat kuin heräävän henkiin, puhuvan minulle elämästä ja rakkaudesta, jopa ihmeistä. Kyynisyyteni nosti taas päätään, epäilin mahtoiko kaikki heidän kertomansa olla totta. Kaikkein uskomattomin oli ajatus siitä, että jos kirjoittaisin muistiin heidän tarinansa, minulla olisi jonakin päivänä mahdollisuus kertoa se ihmisille ympäri maailman.

Niin siinä sitten kävi, että päätin tarjota tarinani eteenpäin toiveenani viihdyttää ja ilahduttaa lukijoitani. Psykoterapeuttina haluan olla uskollinen humanismin ihanteille, mutta ennen kaikkea haluan kertoa tarinani niille, jotka uskovat ihmeisiin. 

Cecilia Samartin