Haastattelussa Lotte Hammer

Tanskalaisten sisarusten Lotte ja Søren Hammerin esikoisteos Saastat aloittaa rikosylikomisario Konrad Simonsenista kertovan dekkarisarjan.

Lotte ja Søren Hammer: Saastat

KUINKA PÄÄDYIT KIRJOITTAMAAN YHDESSÄ VELJESI KANSSA?

Veljeni Søren muutti kotitaloni alakerrassa sijaitsevaan huoneistoon kuusi vuotta sitten. Kaksi päivää muuton jälkeen hän ehdotti minulle yhteisen kirjan kirjoittamista. Ensin pidin sitä vitsinä, mutta hän oli tosissaan.

Alusta alkaen tiesimme, että kirjoittaisimme rikoskirjan. Siitä emme oikeastaan koskaan edes neuvotelleet. Halusimme kirjoittaa tarinan, jossa omankädenoikeus ja laki asettuisivat vastakkain. 

KUINKA PEREHDYITTE KIRJAN AIHEPIIRIIN?

Kun kirjaa kirjoittaa kaksi ihmistä, se tarkoittaa sitä, että kirjoittajilla on käytössään kaksinkertainen määrä kokemusta ja tietoa. Olemme molemmat tutustuneet hyvin erilaisiin aihepiireihin elämässämme. Mutta tietenkään emme tiedä kaikkea. Olemme tehneet tutkimusta sekä internetissä (Luojalle kiitos internetistä!) että puhumalla ihmisten kanssa. Olemme koonneet avuksemme kattavan verkoston ihmisiä, joilla on erilaiset taustat ja osaamisalueet. 

KUKA KIRJAN HENKILÖHAHMOISTA ON SINULLE TÄRKEIN?

Per Clausen on tärkeä sekä minulle että Sørenille. En oikeastaan edes tiedä miksi… Hän on niin inhimillinen. Mies, jolla on valtavasti potentiaalia. Kunnes hänelle tapahtui kauheita ja hän muuttuu itsetuhoiseksi.

Konrad Simonsen on myös minulle rakas, hän näyttää aivan aviomieheltäni… 

MILLOIN ALOITITTE KIRJOITTAMISEN?

Søren on kirjoittanut esseitä ja minä olen kirjoittanut muutamia matkapäiväkirjoja. Tämän lisäksi kumpikaan meistä ei ole kirjoittanut saati julkaissut mitään. 

NÄKYYKÖ KIRJASSA MERKKEJÄ OMASTA HISTORIASTANNE?
Kirjan tapahtumapaikat ovat lapsuudenmaisemiamme ja paikkoja, joissa olemme asuneet myöhemmin. 

KERRO ITSESTÄSI

Søren ja minä olemme hyvin erilaisia, myös ulkoisesti! Se johtuu siitä, että meidät on adoptoitu perheeseemme eri paikoista. Meidät kasvatettiin rakastavassa ilmapiirissä, ja vanhemmat olivat erityisen kiinnostuneita kirjallisuudesta. Isä luki meille iltaisin tuntikausia, vielä silloinkin kun jo itse osasimme lukea. Luulen, että rakkautemme kirjoja ja tarinoita kohtaan on peräisin sieltä.

MITÄ TEILLE KUULUU NYT? 
Tällä hetkellä teemme viimeisiä korjauksia kolmanteen kirjaamme. Kirjoittaminen on hauskaa, mutta korjauksien tekeminen tylsää! Ehdimme kirjoittaa kolme kirjaa ennen kuin ensimmäinen julkaistiin.  

KUINKA PEDOFILIAN UHRIT OVAT REAGOINEET KIRJAANNE?
Saattaa kuulostaa oudolta, mutta emme ajatelleet etukäteen sitä, että pedofilian uhrit saattaisivat lukea kirjan. Jälkeenpäin olemme saaneet heiltä useita kirjeitä. Onneksi he ovat olleet tyytyväisiä kirjaan ja kiittäneet meitä sen kirjoittamisesta. Olisi ollut kamalaa, jos he olisivat vastustaneet kirjaa. 

KUVA: Robin Skjoldborg